Käytännössä oikeuden puheenjohtaja antaa kuvaajille luvan kuvata jutun asianosaisia muutaman minuutin ajan ja sitten kuvaajat komennetaan ulos, koska kuvaaminen istunnon aikana häiritsisi prosessin kulkua. Vaikka asianosaisia, yleensä ns. kohujuttujen syytettyä, on luvallista kuvata, saavat syytetyt toisaalta peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. Muistaakseni tästä on jopa eduskunnan oikeusasiamiehen arvovaltainen kannanotto.

Hyvien tapojen raja näyttää hämärtyneen viime vuosina oikeussaleissa. Syytetyt voivat siellä käyttäytyä lähes miten vain ja esiintyvät oikeudenkäynneissä omilla ehdoillaan.

Vielä 1960-1970-luvuilla ja myöhemminkin oli tapana, että syytetyt seisoivat istunnon ajan, joissakin oikeuksissa vain syytteen lukemisen ajan ja istuivat vasta tuomarin annettua siihen luvan. Tänä päivänä lienee asiallista, että syytetty saa istua.

On ironista nähdä syytettyjen-varsinkin raskaista rikoksista syytettyjen rikosten tekijöiden jopa lähes maata retkottavan huppu silmillä tai pusero pään suojana yläruumis pöydän päällä. Osaltaan tämä viestittää oikeuslaitoksen menettäneen arvovaltaansa, jota ei tietenkään ylläpidetä pelkästään ulkonaisilla seikoilla. Toisaalta lienee kysymys nykyajalle tyypillisestä ylimielisyydestä ja välinpitämättömyydestä. Mikäli muitakin yhteiskunnan asettamia normeja olisi noudatettu, ei sinne käräjäsaliin olisi jouduttukaan.

Oikeuslaitoksen uudistus tuli voimaan Suomessa asteittain 1990-luvun aikana. Uudistus perustui 1970-luvun ohjelmiin. Uudistajat eivät missään vaiheessa huomanneet tsekata, kuinka huonosti 1970-luvun liberaalit ohjelmat olivat toimineet muissa maissa. Aina vasemmistovetoisen pehmoilupolitiikan ajoista tämän päivän oikeistolaiseen hallituskoalitioon saakka rikollisuus on vain kasvanut ja raaistunut. Maahamme on mm. rantautunut mm. itämafia, jonka läsnäolo on arkipäivää näiden itärikollisten kontrolloidessa tyttö-, huume- ja viinakauppaa Suomessa. Vankeinhoitopolitiikka on epäonnistunut kaikissa suhteissa täysin ja pyrkimyksissään peruuttamattomasti.

Realiteeteilta ei voi enää sulkea silmiään. On aika palauttaa kuri ja järjestys sekä kunnioitus oikeuslaitosta kohtaan. Tähän tarvitaan päättäväisyyttä ja kokonaan uusia, radikaalejakin otteita. Tavallisella rivikansalaisella tulee olla oikeus saada elää maassamme ilman pelkoa rikoksen uhriksi joutumisesta. Ja milloin rikos tapahtuu, rivikansalaisella tulee olla oikeus luottaa rangaistuksen täytäntöönpanoon rikoksen tekijän suhteen.

Palaan vielä tuohon kasvojen peittelyyn oikeussalissa. Olisiko aika yhtenäistää käytäntöä? Ehdotankin, että oikeusministeriö ja tunnetusti aina "tehokas" oikeusministerimme ryhtyisivät pikaisesti toimiin yhtenäisen kasvo- ja päänsuojan kehittämiseksi, jota käytettäisiin oikeusastejärjestykseen katsomatta kaikissa Suomen tuomioistuimissa aina Hangosta Utsjoelle. Asialle olisikin pantava erityinen työryhmä, jonka tulisi saada mietintönsä valmiiksi tuota pikaa. Ex-kansliapäällikkö Lauri Tarastilla olisi varmaankin aikaa vetää tätäkin työryhmää?

Ajattelisin asiaa niin, että käyttöön otettaisiin kaksi mallia, joista toisessa olisi teksti "syytön " ja toisessa teksti "syyllinen" aina sen mukaan, miten kasvonsa peittänyt syytetty suhtautuu ja haluaa viestittää yleisölle suhtautuvansa syytteeseen. Niin ja istuville tuomareille ja lautamiehille tietenkin asianmukaiset peruukit ja viitat, kuten jossain päin maailmaa näkyy olevan.

Veijo Eskelinen
Porvoo