Esimerkiksi seuraavanlaisella mallilla: kaupunki/kunta työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja myös vuokraa työvoimaa yrityksille, kotitalouksille ja kolmannelle sektorille, kaupunki maksaa sosiaalikustannukset ja muut. Lisäksi järjestelmää pitää muuttaa siten etteivät päivän parin sijaisuudet ja muut lyhytaikaiset työsuhteet aiheuta työttömälle karenssia ja byrokraattista paperisotaa.

Näin saataisiin suuri osa pitkäaikaistyöttömistä työllistettyä ja minimoitua sakkomaksuja. Lisäksi työllistyvistä saatavat verotulot toisivat osan takaisin tähän toimintaan käytetyistä varoista.

Kunnat ovat maksaneet näitä pitkäaikaistyöttömistä koituvia sakkomaksuja vuosittain yhteensä noin 150 miljoonaa euroa, yksittäisten kaupunkien sakot ovat vaihdelleet kahden ja kymmenen miljoonan välillä. Jos kunta järjestää pitkäaikaistyöttömälle jotakin työtä, valtio maksaa työmarkkinatuen kokonaan, jos kunta ei tarjoa työtä, kunta maksaa puolet työmarkkinatuesta KELA:n kautta valtiolle ja tämä on se niin sanottu sakkomaksu.

Pitkäaikaistyöttömistä maksettavien sakkomaksujen minimoinen onnistuu vain ja ainoastaan työllistämällä

Tämän toiminnan rinnalle tulisi kehittää työttömille vastikkeellista toimintaa työkyvyn ylläpitämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tällä toiminnalla olisi tarkoitus saada työttömät mukaan omalta osaltaan pyörittämään yhteiskunnan rattaita. Tästä toiminnasta maksettaisiin korvaus ja vähävarainen henkilö saisi muutaman satasen enemmän kuukaudessa elämiseen. Tässä toiminnassa voisi olla kylkiäisinä esimerkiksi lounas osa korvauksena muutaman tunnin työstä. Tästä toiminnasta maksettava korvaus pitää koodata kulukorvauksiin, joista työttömien ihmisten ei tarvitse maksaa veroa eikä se saa vähentää toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta.

Tästä toiminnasta suurimman säästön esimerkiksi Vaasan kaupunki tulisi saamaan ehkäistessään syrjäytymistä ja syrjäytymisen mukanaan tuomia ongelmia. Päihde- ja mielenterveysongelmia sekä ennenaikaista työkyvyttömyyttä estävää toimintaa pitäisi kehittää monella muullakin tavalla, tässä toiminnassa olisi konkreettinen yhteishyödyllisyys nähtävissä ja laskettavissa.

Työttömyyden pitkittyminen on erittäin kallista, se aiheuttaa yhteiskunnalle paljon kustannuksia. Siitä seuraa erilaisia ikäviä ilmiöitä, mielenterveysongelmia, alkoholismia ja muita päihdeongelmia, terveysongelmia, syrjäytymistä, köyhyyttä ja rikollisuutta. Työttömyyden pitkittyessä työttömän työkyky heikkenee ja pitkäaikaistyöttömien joukosta osa on käytännössä työkyvytöntä väkeä. Myös tämä työkyvytön väki tulee yhteiskunnalle kalliiksi, joten heitäkin pitäisi pyrkiä auttamaan, puhumattakaan inhimillisestä, moraalisesta ja eettisestä näkökulmasta. Jos pitkäaikaistyöttömyyteen ei puututa ajoissa, seurauksena ovat vielä kalliimmat kustannukset ja osa näistä työttömistä ei tule enää koskaan kykenemäänkään työntekoon.

Joka kunnasta ja kaupungista löytyy tekemättömiä töitä, jotka sopisivat näihin kahteen yllä mainittuun toimintaan.

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on myös suuri määrä ihmisiä, jotka ovat synnynnäisesti tai itse aiheutetusti niin heikkolahjaisia, etteivät kykene tekemään työtä jossa tarvitaan vähääkään oma-aloitteisuutta. Heillä ei ole diagnosoitua kehitysvammaa ja ovat usein vain peruskoulun käyneitä.

Heitä sekä lievästi kehitysvammaisia varten pitäisi järjestää enemmän ns. suojatyöpaikkoja. Meillä Vaasassa toimii Jupiter, joka työllistää jonkin verran pitkäaikaistyöttömiä.

Vaasan kaupunki maksaa lähes 1,4 miljoonaa euroa pitkäaikaistyöttömistä. Samaan aikaan kaupunki jää noin 10 miljoonaa euroa plussalle tänäkin vuonna. Kun sitten menee näin hyvin, maksamme verotasausta 10 miljoonaa euroa. Olisikohan tässä pieni aivoriihen paikka saada tulot ja menot lähemmäksi toisiaan. Vaikkapa työllistämällä.


Harri Leppälä
kaupunginvaltuutettu
Vaasan Perussuomalaisten puheenjohtaja
eduskuntavaaliehdokas