Aivan sama, toteuttaako sitä valtaväestö tai eri kulttuuritaustan omaavat kansalaiset keskenään. Kenellekään ei pitäisi kuitenkaan tulla yllätyksenä, että ristiriitoja eri väestöryhmien välillä on ja tulee jatkossa olemaan yhä enenevässä määrin. Niistä vain joudumme maksamaan joskus varsin kalliin hinnan, kuten tapaus Tampereelta osoittaa. Siitä että näin on, ei pidä syyllistää niitä maahanmuuttajia, jotka ovat joutuneet tai päässeet mahanmuuttojärjestelmän kautta maahamme asumaan. Jos syyllisiä haluaa etsiä, löytyvät ne niistä, jotka tästä järjestelmästä itselleen käärivät huomattavia voittoja. Kunnillekin sanotaan olevan taloudellista hyötyä maahanmuuttajista. Mikäli näin todella on, niin missä se niin kutsuttu humaanisuus tässä asiassa piilee.

On aiheestakin käynnistynyt keskustelu siitä, mitä tarkoitetaan kotouttamisella ja kotiuttamisella. Tätä maallista vaellusta usein kuvataan matkaksi. Kotouttamista ja kotiuttamista voidaan verrata hyvinkin matkustamiseen joko ensimmäisessä luokassa tai turistiluokassa. Joskus kyseessä voi olla myös täysin luokaton matkustaminen. Esimerkkinä ne asuntoa vailla olevat henkilöt jotka säästä riippumatta joutuvat yönsä viettämään ulkona Suomen ajoittain hyvinkin karuissa olosuhteissa.

Kotouttaminen on ensimmäiset kolme vuotta luksusluokan matkustamista niille, jotka ovat yhteiskunnan varoilla Suomesta turvapaikan saaneet. Oikein tai väärin, sen ratkaiskoon kukin kohdaltaan. Jos meillä tosiaan on tähän varaa, niin näkisin, että ensimmäiseen luokaan tulisi nostaa kaikki asunnottomat, opiskelijat, varattomat nuoret perheet, tai ne perheet, joiden elämä on syystä tai toisesta ajautunut tilapäisesti taloudellisesti karille.

Valitettavasti kotiuttamisella tarkoitetaan usein matkaa, jonka joutuu taittamaan sairaat ja vanhukset silloin, kun heitä kotiutetaan laitoksista tai sairaaloista kotiin. Turhan usein vastassa on koti, jossa ei aina ole vastaanottamassa omaisia, ei ole lämpöä eikä myöskään edes kunnallistekniikkaa. Puut ovat liiterissä ja vesi kaivossa ja wc pihanperillä. Kotiuttaminen ei toki aina ole näin synkkää. Valtaosa kotiuttamisista tapahtuu inhimillisissä puitteissa ja varsin hyvin hoidettuna. Tähän osataan myös olla tyytyväisiä. Yksinkin puutteellisiin olosuhteisiin kotiutettu on kuitenkin liikaa ja siihen meillä ei pitäisi olla esteenä varojen puute. Onko liikaa pyydetty, että oman maamme kansalaisia kohdellaan samoin, kuin tänne muualta muuttaneita?

Hoidetaan ensin suomalaisille riittävät peruspalvelut ja kattava sosiaaliturva. Parannetaan maailmaa vasta sitten, jos aikaa ja rahaa tähän on riittävästi. Näin säästyttäisiin monelta ristiriitatilanteelta ja eiköhän siitä suvaitsevaisuuskin paranisi. Tasavertaisen kohtelun vaatiminen yhteiskunnan varoilla ei ole mielestäni rasismia. Tilanteessa, missä emme pysty riittävästi huolehtimaan kaikista vähäosistamme, vanhustenhuollosta, terveydenhuollosta tai jopa peruskoulun menoista, näin ollen meillä ei luulisi olevan varaa korjata muiden maiden pakkien tekemiä virheitä.

Anssi Tähtinen