Kaupallisin termein ilmaistuna suomalainen yhteiskunta on siirtynyt nk. kahlemarkkinointiin, jossa kansalaisille asetetaan uusia maksuvelvoitteita, joista päättämiseen heillä ei ole itse mahdollisuus vaikuttaa.
Suomi pakkosiirrettiin digiaikaan ja käytän sanaa pakko, koska maksaja oli kansalainen itse, tarvitsi/halusi tai ei. ”Läheltä piti” tilanne oli suunniteltu mediamaksu, jossa kansalainen olisi maksanut, käytti tai ei.
Esimerkiksi nyt on tulossa toimimaton, kallis ja turha jätevesijärjestelmä, jonka kansalainen joutuu maksamaan.
Kysymyksen asettelu voisi olla seuraavaa: kuka nämä lobbasi eli kuka näillä tienaa? Sama kysymys voidaan toistaa EU-tasolla direktiivien aiheuttamilla kustannuksilla tai toistuvissa pankkikorttiuudistuksissa.
Kuka siis ajaa ajatukset virkamiesten ja päättäjien päähän, kuiskuttaa vähän korvaan tai antaa ehkä hieman rahallistakin toimintatukea? Ketkä todellisuudessa tienaavat? Sillä kaikki nämä muutosten aiheuttamat hankinnat joku valmistaa ja myy ja rahastaa! Olisi naiivia uskoa, että järjestelmät, direktiivit ja asetukset tulevat aina ensin ja sitten vasta niillä rahaa tekevät yhtiöt.
Suomessakin toimii järjestöjä, jotka suoranaisesti kouluttavat yrityksiä saamaan tahtonsa läpi poliittisessa päätöksenteossa, kuten Perheyritysten liitto. Suora lainaus: ”Valmennus, tutkimus, verotus, elinkeinojen kehittäminen, kansainvälinen verkostoituminen ja yhteiskunnan kehityssuuntaan vaikuttaminen ovat aihealueita, joista liiton on muodostettava perheyritysten tahtotila. Sen tehtävänä on myös välittää tämä tahtotila päättäjille ja vaikuttaa päätöksiin eri tavoin.”
Tämä on täysin luvallista ja julkista toimintaa, mutta onko se demokratiaa ja kansan etu? Moraalista on turha näillä tasoilla puhua, sillä siirtyihän entinen pääministerimme tietoineen kyseisen liiton johtoon.
Voimme vain kuvitella, mitä tällainen toiminta on globaalien jättiyritysten tasolla. Heille EU on helppo peliväline, jolla bisnekset saa pyörimään. Ja vielä hienosti toimiva lobbausjärjestelmä ja viulut maksaa kansalaiset. Tämä on taustalla myös Irlannin ”pakko” – tukemisessa, vaarassa ovat sijoitetut pääomat.
Eikä tästä vapaana ole kunnat tai kaupungitkaan. Mistä niitä ”kehitys” ideoita oikein riittää? Monet ovat keksitty paikallisten pääomanhaltijoiden puuhayhdistyksissä.
Missä on tavallisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuus, demokratia? Se taitaa olla nyt ulkoistettu tätä järjestelmää rakentamassa olleiden puolueiden toimesta.
Marja Hämäläinen,
kansanedustajaehdokas, Etelä-Savon piirin 1.varapj.
Etelä-Savon piiri
