Ero kunnan järjestämään hoitoon syntyy mm. siitä, että firmoissa henkilökuntamitoitus on monin osin täysin pielessä, koska viivan alle jäävällä osalla on merkitystä. On myös paikkoja, joissa henkilökunnan pesti kestää koeajan verran. Moni kakku päältä kaunis, mutta ihan toista sisältä.

Onneksi on myös toista laitaa olevia firmoja ja kolmannen sektorin yhteisöjä, joissa asukas/asiakas ovat pääosin oikeasti etusijalla. Kilpailutuksessa ja palveluita ostettaessa näiden välistä eroa ei kuitenkaan huomioida, koska vain hinnalla on merkitystä. Enää alan osaajat tai huippunimet eivät takaa laatua sen enempää kuin pystymetsästä alalle tulleet. Asenne ratkaisee aina.

Jos Suomessa halutaan oikeasti tehdä asioita laadullisesti hyvin, niin meidän pitää kehittää seurantajärjestelmä, jolla ostetun palvelun laatua mitataan. Seurannan tulee perustua ns. pistokokeisiin ilman ennakkoilmoitusta. Tämän lisäksi tarvitaan sanktiojärjestelmä, jolla luodaan painetta asioiden muuttamisen tueksi.

Hoitajat ovat hoitoyhteisöjen perusta, vaikka meitä monin tavoin ulkoa ja ylhäältä kuormitetaankin. Osa siitä kuuluu työhön, osa ei sitten mitenkään. Hoitajat tekevät parhaansa niillä resursseilla, joita käytössä on.
Valitettavasti on niinkin, että hoitoaloillakin on väkeä töissä väärällä asenteella. Haastavampi tilanne on silloin, kun se väärä asenne onkin työnjohdossa tai hoitoyhteisön omistajuudessa. Hoitajat sanoutuvat irti usein silloin, kun moraali ei enää anna joustaa tai työyhteisön moraali ei salli hoitajalle jatkuvaa alisuoritusta. Pelottavinta ja turhauttavaa hoitotyö on silloin, kun sen resurssit luodaan siten, että viivan alle saadaan hyvä tulos ja muulla ei ole väliä.

Seurantajärjestelmä, jolla ostetun palvelun laatua mitataan käytännön tasolla pistokokein ilman ennakkoilmoitusta, antaa painetta hoitotyön organisointiin asianmukaisella tavalla. Laadullisesti hyvän hoitotyön on oltava perusta sen toteutukselle. Vanhuksemme ja me olemme sen arvoisia.


Mikki Nieminen
Karkkila