Tulevaisuudessa häämöttäviä menoleikkauksia koskevat kysymykset ovat ymmärrettävästi pinnalla eduskuntavaalien lähestyessä. Keskustelua kuitenkin ohjataan väärään suuntaan; uhkakuvat esitetään valmiiksi pureskeltuina ilman vaihtoehtoja. Ehkä valtaeliitti pelkää liiaksi kysymystä ”rahaa on olevinaan enemmän kun koskaan ennen, mutta se ei riitä mihinkään – missä raha siis on?”
Jos leikkauksia joudutaan tekemään, ne tulee tehdä tärkeysjärjestyksen lopusta. Julkishallinnon tehottomuudessa on paljon siivottavaa; ilmastomaksuista, EU:n nettomaksuista sekä muista ulkomaille siirretyistä varoista joutaa ottaa. Tulopuolella verot määrättäköön maksukyvyn mukaan; rikkaiden asiaa on ajettu jo liiaksi. Pienituloisenkin palkan on riitettävä elämiseen.
Todelliset tulopuolen miljardiluokan kohtalonkysymykset liittyvät kuitenkin suomalaisen työn tulevaisuuteen. Millä estetään työpaikkojen valuminen ulkomaille ja toisaalta halpatyön kasvu kotimaassa? Millä estetään halpatyöhön kiinteästi liittyvä harmaa talous? Näin pienellä kansalla ei voi olla varaa työttömyyteen ja työn suoranaiseen lahjoittamiseen muille.
Vaikka harmaan talouden tila on tiedetty usean vaalikauden ajan, pitää hiljaista käytännön korjaustoimien osalta. Samaa on sanottava työttömyydestä; missä viipyvät toimet pysyvien työpaikkojen luontiin esim. pienyrittäjyyden kautta? Ihmisiä ei pidä kouluttaa työttömiksi, vaan panostaa käytännön ammatteihin joissa työllisyys vetää. Tempputyöllistäminen ja tilastojen kaunistelu alkaa riittää.
Eivät ne ratkaisut niin vaikeita ole, mutta sanonnan mukaan ”tahto löytää keinot - tahdon puute tekosyyt”. Valtaapitävät yli puoluerajojen ovat liian innostuneita Euroopassa pätemisestä ja suurpääoman juoksupoikana toimimisesta. On unohdettu tehtävä, jota hoitamaan kansanedustajat ja heidän työrukkasensa ministerit on valittu - Suomen kansalaisten edun valvonta ja puolustaminen.
Jani Mäkelä
Eduskuntavaaliehdokas
Perussuomalaiset
Lappeenranta
