Vauhtia liitoksille lisätään valtion Paras-hankkeella, jossa vaaditaan kuntien tuottamille peruspalveluille vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjaa.

Itse tämmöisessä kuntaliitoskunnassa asuvana olen pohtinut monesti, että mikä se järki on jolla valtio kuntia yhteen ajaa. Ainoa ilo ja autuus on ollut valtiolta saadut porkkanarahat, nekin ovat menneet ainakin täällä vanhojen velkojen maksuihin.

Kuntaliitoksilla yritetään hakea säästöjä. Mielestäni lähtökohtana pitäisi olla hallintorakenteen keventäminen eikä palveluiden karsiminen. Käytännössä vain kaikki menee päinvastoin. Hallinnon virat on ja pysyy, mutta palveluita karsitaan todella ronskilla kädellä.

Tavalla tai toisella on kuntien kuitenkin palvelut järjestettävä, oli sitten kyseessä yksi suuri kunta tai monta pientä. Päivähoito, koulut, terveydenhuoltopalvelut ja monet muutkin tärkeät palvelut on järjestettävä. Yhteistyössä kunnat voisivat palveluita tuottaa ilman kuntaliitoksiakin. Työntekijöitä on oltava pyörittämässä palveluita. Siis mistä kuviteltu säästö syntyy?

Kun kuntia yhdistetään, on seurauksena päällekkäisiä hallintokoneistoja. Kuntaliitoksissa on työntekijöillä irtisanomissuoja siirtymäkauden ajan. On erittäin vaikeata saneerata kunnan hallintoa siirtymäkauden jälkeen, sillä uuden kunnan hallintokoneisto on ehtinyt vakiinnuttamaan olonsa.

Minulle ei ole tullut vastaan yhtään kuntaliitosta, jossa olisi siirtymäkauden jälkeen hallintokoneistoa kevennetty. No, onhan se helpompaa karsia vaikkapa koulu- ja kirjastoverkkoa tai jopa terveyspalveluista kuin rupeaisi purkamaan hallinnon päällekkäisyyksiä. Voisiko yritys toimia näin? Tietysti voisi, mutta konkurssiin tämmöinen touhu veisi.


Timo Tukia
Mänttä-Vilppula