Esimerkiksi tapossa tuomio on vähintään 8 vuotta, törkeässä pahoinpitelyssä rangaistusasteikko on 1-10 vuotta, raiskauksessa 1-6 vuotta ja törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä 1-10 vuotta vankeutta. Tuomioiden maksimirangaistukset ovat siten monen mielestä kohdallaan, mutta kevyet rangaistukset kyseisistä rikoksista eivät luo kansalaisissa yleistä hyväksyntää.

Mielestäni vakaviin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden sekä rikosten uusijoiden rangaistuksia mitattaessa olisi käytettävä myös rangaistusasteikon ankarampaa osaa. Tällä hetkellä käytetään pääsääntöisesti sen alinta kolmannesta. Tällainen rangaistuskäytäntö on vakiintunut vuosikymmenten aikana hovioikeuksien ja KKO:n ratkaisujen myötä. Käytännön muuttaminen vaatisi erityisesti HO:n ja KKO:n ratkaisukäytäntöjen muuttamista. Käräjäoikeuden päätöksistä syyttäjät hakevat harvoin muutosta ja korkeimmat tuomioistuimet eivät voi omasta aloitteestaan ottaa asioita käsiteltäviksi. Tällä toimella olisi mielestäni kansalaisten vankka tuki.

Suurimpana ongelmana rangaistusten osalta näen sen, että käytännössä tuomioistuimien antamat ehdottomat vankeusrangaistukset puolittuvat tai jäävät jopa kolmasosaan tuomitusta, ehdonalaista vapautta koskevien säännösten nojalla. Meillä on olemassa lainsäädäntö, joka lähes automaattisesti vähentää tuomioistuimen tuomitsemien ehdottomien vankeusrangaistusten pituutta.

Mikäli vankeusrangaistus jää alle kahden vuoden, tuomioistuin voi myös määrätä vankeusrangaistuksen ehdollisena. Tavallisen kansalaisen mielestä ehdollisen vankeusrangaistuksen merkitys on olematon. Sitä ei pidetä edes rangaistuksena.

Mielestäni rikoksen uhrin kuuluu saada oikeutta Suomen kaltaisessa oikeus- ja hyvinvointivaltiossa. Yhteiskunnan on ensisijaisesti suojeltava esimerkiksi lapsen oikeuksia ja pedofiilin itsemääräämisoikeus on vasta toissijainen. Lapsen elämä muuttuu aina seksuaalirikoksen jälkeen. Lapsi on hyvin verrattavissa pieneen puun taimeen. Kumpikin saattaa vaurioitua pienenä vakavasti, mutta jää silti henkiin ja kasvaa aikuiseksi. Vauriot näkyvät koko elämän ajan. Onko tällöin ehdollinen vankeusrangaistus tai puolitettu vankeusrangaistus seksuaalirikoksen tekijälle riittävä uhrin koko elämän kestävästä traumasta? Rikoksesta on seurattava aina teon vahingollisuutta vastaava rangaistus.
 
Oikeutta voidaan käydä vuosia ja rikoksen uhrille maksetut korvaukset voivat olla hyvin pieniä. Henkilövahingoista ja kärsimyksistä uhrilla on mahdollisuus saada korvausta valtiolta, mutta Valtiokonttori ei välttämättä maksa koko oikeuden määräämää korvaussummaa. Suurin ongelma tällä hetkellä on omaisuusvahingoissa. Niissä uhri voi jäädä ilman korvausta, tekijän varattomuuden vuoksi, vaikka oikeus korvauksia olisi määrännyt. Valtiolta ei yleensä saa korvausta tai korvauksille on säädetty valtion budjettitekijöistä johtuen maksimimäärät. Asianomistaja jää siten rikoksen uhrina Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tappiolle.

Kari Kulmala
ylikonstaapeli
Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas