Suomalaista eläkepolitiikkaa seuratessa tuntuu tosin ajoittain siltä, kuin valtaa pitävät pyrkisivät tekemään kaikkensa ikääntyvien ihmisten elämäntilanteen saattamiseksi mahdollisimman huonolle tolalle.

Eläkkeiden heikkoon kehitykseen on pitkälti vaikuttanut ns. taitettu indeksi. Onkin hyvä palauttaa mieliin, mikä ns. taitettu indeksi on ja miten se vaikuttaa eläkkeisiin. Sosiaali- ja terveysministerin salkku oli tuolloin demareiden hallussa, kun tämä taitettu indeksi otettiin vuoden 1996 alusta käyttöön. Silloin päätettiin, että kuluttajahintaindeksin muutosten paino työeläkkeisiin määriteltiin olevan 80 % ja ansiotasoindeksin muutos vain 20 %. Aiemmin kyseinen jako oli 50 % ja 50 %. Kun verrataan, miten palkat tuosta ajankodasta, jolloin muutos tehtiin, kehittyi10 vuoden aikana, niin palkoissa nousua oli 43 % ja eläkkeissä vastaavasti vain 20 %. Vuonna 2005 taitetun indeksin piirissä olleet olivat menettäneet ostovoimastaan runsaat 44 % verrattaessa aikaan ennen indeksileikkuria. Vuoden 2005 alusta indeksileikkuri ulotettiin koskemaan myös sekä työkyyttömyys- että perhe-eläkkeitä.

Eläkkeiden kehityksen kannalta vaikeimmassa asemassa ovat pelkkää kansaneläkettä saavat. Taitetun indeksin haitallisin vaikutus on, että se pienentää vuosi vuodelta yksityisen eläkeläisen eläketulotasoa ja saattaa eläkkeen ostovoimaltaan pienimmilleen henkilön vanhuusiässä. Siis silloin, kun hän eniten tarvitsee sairaan- ja terveydenhoidon palveluja, materiaalisia ja henkisiä palveluja sekä lääkkeitä ja lääkehoitoa, joihin aiempaa enemmän rahaa tarvitaan.

Eläkeuudistusasia ei ole ainoastaan jo eläkkeellä olevien huolenaihe. Kukaan ei etukäteen voi tietää, koska joutuu liikenne- tai työtapaturman uhriksi ja näin joutuu ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Nuortenkin on syytä olla huolissaan omasta toimeentulostaan jatkossa, koska vuoden 2005 alusta voimaan tulleeseen ”eläkepakettiin” sisältyy eräänä osana ns. elinaikakerroin, mikä tulevaisuudessa leikkaa raskaasti nykynuorten eläkkeitä.

Eläketuloa ei tule verotta muuta ansiotuloa rajummin. Mielestäni ylisuuriin eläkkeisiin voitaisiin asettaa ns. katto. Pienten työ- vanhuus- työkyvyttömyys- ja perheseläkkeiden ostovoimaa on parannettava korjaamalla asteittain se, minkä eläketulot ovat jääneet jälkeen palkkatuloista. Taitetusta indeksistä on yksiselitteisesti luovuttava jo senkin takia, että tämä järjestelmä on omalta osaltaan siirtänyt kustannuksia eläkeyhtiöiltä ja valtiolta kunnille asumis- ja toimentulotukien kautta. Täysin käsittämätöntä on, että jos ns. täysinpalvelleena jäät ansaituille eläkepäiville, joudut mahdollisesti viimeisinä elinvuosinasi hakemaan toimentuloluukulta avustusta jokapäiväiseen elämiseesi. Kun eläkejärjestelmä maahamme luotiin, tarkoitus oli varmasti juuri päin vastainen.


Anssi Tähtinen
Kouvola