Syitä on tiedossa. Työttömyys, osa-aika- ja pätkätyöt ja niistä johtuva pienituloisuus on lisääntynyt. Lapsiperheiden verorasitus, arvonlisävero, vähimmäisvanhempainrahojen ja kotihoidon tuen matala taso, asumiskustannukset, opiskelijalapsiperheiden opintorahan matala taso, yksinhuoltajien heikko työllisyys, pitkäaikaissairaudesta tai vammaisuudesta johtuva heikko kyky osallistua työmarkkinoille ja siitä johtuva pienituloisuus. Ongelmat eivät ratkea lisäämällä ministereitä, jotka kolisevat tyhjien kanistereiden tavoin paisuttaen julkista sektoria. Hyvien vuosien aikanakaan tulonsiirrot eivät kehittyneet, reaaliarvo on heikentynyt ja lamaleikkaukset ovat jääneet pysyviksi. Vuonna 2004 lapsiköyhyysaste oli 12,3 %, kun vuonna 1990 se oli 4,9 %.

Köyhyys heikentää mahdollisuutta vastata lapsen huolto- ja elatustehtävistä. Lapsien mahdollisuudet hyvään lapsuuteen heikkenevät, osallistumismahdollisuuksien puute aiheuttaa syrjäytymistä. Pahoinvointi fyysisesti ja psyykkisesti paisuu aiheuttaen inhimillisiä tragedioita. Vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen aiheuttaen yhteiskunnalle valtavia tappioita ja sitkeää sukupolvien yli ulottuvaa köyhyyttä. Tällöin on vaikea kasvattaa tasapainoisia, aktiivisia yhteiskuntamme edelleen rakentajia.

Lapsiperheiden palveluihin ja tukiin satsaaminen on parhainta hyvinvointipolitiikkaa ja yhteiskunnan selkeä arvokannanotto perheiden asemaan. Taloustaantuman varjolla ei saa leikata lasten ja lapsiperheiden palveluita, ne ovat investointeja. Niin kutsuttujen säästöjen hinta tulee lopulta niin kuntien kuin koko yhteiskunnankin taakaksi. Kun ongelmat kasautuvat ja kasvavat niin myös kustannukset kasvavat onnistumisen heiketessä. Tämäkö on perintömme jälkipolville yhdessä jättimäisen valtionvelan kanssa?

Tulevan hallituksen keskeisenä tavoitteena on oltava mm. lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen. Lapsiperheiden verotusta on kevennettävä lapsi- ja yksinhuoltajavähennyksin, perheverotus käyttöön ottaen. Lapsilisät tulee sitoa indeksiin ja lopettaa leikkauksista puhuminen, lapsilisä ei ole tulonsiirtoa, vaan yhteiskunnallinen arvokannanotto. RAY:n avustukset on suojeltava EU typeryyksiltä turvaten arvokas toiminta perheiden hyväksi. Kaikille työttömille tulisi räätälöidä tehokkaita työllistymistoimia, jotka johtavat suojatyöpaikkojen sijasta pysyvään työllistymiseen.

Mistä rahat? Julkisen sektorin toiminnan ja koon järkeistämisellä, kehitys- ja lähialuerahojen leikkauksella, harmaantalouden suitsimisella, alkajaisiksi. On myös hyvä ymmärtää, että parannukset eivät ole pelkkiä menoja, raha tulee takaisin yhteiskunnalle. Kun ISAF operaatiot, Venäjä instituutin seminaarituet, kuntien yhdistämistuet maksavat n. 140 milj euroa, on vaikeaa ymmärtää että lapsiperheet eivät ansaitse yhtään parempaa.


Raul Lehto