Minä perustan työllistymisen mallini siihen, että työurien pidentämisen sijasta kehitetään työhön sijoittumista, työvuosien toteutumista ja työssä jaksamista, joiden tavoitteena on sairauspoissaolojen vähentäminen, elämästä nauttimisen ja "minä olen tarpeellinen"-tunteen kokemisen.
Sairauspoissaolot muodostavat Suomessa raskaan kansantaloudellisen rasituksen. Kansaneläkelaitoksen korvaamien yli 9 päivän sairauspoissaolojen määrä on 16 miljoonaa päivää vuodessa. Suuri osa niistä johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveyden häiriöistä.
Pidän peruslähtökohtana suomalaisten hyvinvoinnille sitä, että liikkumisen ja toimintakyvyn tukemiseen osoitetaan resursseja ennakoivasti ja tähän tarvitaan useiden ministeriöiden yhteistyötä.
Yhteiskunnan tulee tukea yksilön työhaluisena ja -kykyisenä pysymistä, eli harrastusmahdollisuuksiin osallistumista. Toteutus verotuksen avulla, jolloin harrastusmenoista tehdään osittain verovähennyskelpoisia. Tämä lisää tuhansien työpaikkojen syntymistä palvelualoille sekä yksilön työn tuottavuutta. Harrastamiseen ja erityisesti liikuntaan aktivoiminen kannattaa siten myös kansantaloudellisesti.
Ennen maahanmuuton aktiivista lisäämistä pitää Suomen hyödyntää meillä olevat monikulttuuriset ja -muotoiset resurssit. Suomessa erityisryhmiin kuuluvat henkilöt opiskelevat erilaisilla joustavilla menetelmillä perusopintojen lisäksi ammatillisia tutkintoja, mutta jotka eivät sen jälkeen työllisty ns. tavallisilla työmarkkinoilla. Ammatillisen tutkinnon omaavien, mutta silti heikosti työllistyvien syrjäytymisen ehkäisemiseksi on luotava rekrytointiväylä ja kiintiö, joka madaltaa työllistymisen kynnystä ja tuo valoa tunnelin päähän.
Suomalaisten etnisten vähemmistöjen; viittomakielisten, romanien ja saamelaisten sekä maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten sekä eri tavoin vammaisten ihmisten väyläksi työelämään tehdään monimuotoisuuskiintiö vähintään kuntasektorilla. Näiden ryhmien työttömyysluvut ovat hyvinäkin aikoina keskimääräistä huomattavasti suuremmat.
Perussuomalainen aatemaailma edellyttää, että yhteiskuntamme jäsenillä tulee olla oikeus ihmisarvoiseen elämään. Jokainen kansalainen on yhtä ainutlaatuinen ja arvokas. Kukaan ei ole syntynyt tänne turhaan, kaikkia tarvitaan. Mahdollisuus työntekoon sekä sosiaaliseen turvallisuuteen on taattava jokaiselle Suomen kansalaiselle.
Mikki Nieminen
Uusimaa
