Minulle tulee tällaisista kommenteista mieleen entinen pääministerimme A. K. Cajander, joka kehaisi kesällä 1939 presidentti Kalliolle, kuinka paljon Suomi on onnistunut säästämään, kun puolustusvoimien kalustohankinnat oli siirretty hamaan tulevaisuuteen. Tuon samaisen vuoden marraskuussa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja näin syntyi asepuvun malli ”Cajander”. Rintamamiehet saivat aseen ja kokardin valtiolta, mutta olivat muuten monesti siviilivaatteissa.

Cajander oli idealisti, joka oli sitä mieltä, että koska kukaan ei nyt akuutisti uhkaa meitä, niin ei tarvita myöskään toimivaa armeijaa.

Mielestäni puolustusvoimat ovat kuin palokunta. Kukaan ei varmaan toivo tulipaloa, mutta jos sellainen jostain syystä syttyy, niin palokunta on mukava olla olemassa.

Suomi tarvitsee uskottavat puolustusvoimat. Meidän tulisi olla myös mahdollisimman omavaraisia elintarvike- ja energiantuotannossa. Natoon ei mielestäni kannata liittyä, koska en usko, että kukaan meitä tulisi auttamaan, jos joutuisimme sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Väitän, että jos esim. Kuwait olisi ollut öljyn sijaan maailman johtava kukkakaalin tai porkkanan tuottaja, niin liittouman sotilaat eivät olisi olleet vuodattamassa verta Persianlahdella. Suomi saisi varmaan paljon sympatiaa niin kuin talvisodassa, mutta sympatiaa ei voi syödä, eikä sillä voi puolustautua aseellista hyökkääjää vastaan.

Mitä tulee Ruotsin päätökseen lakkauttaa yleinen asevelvollisuus, niin Ruotsi on tunnetusti aina ollut valmis sotimaan viimeiseen suomalaiseen mieheen.

Karu totuus on, että joka maassa on armeija, se on joko oma tai vieras.


Jouni Tirkkonen
Perussuomalaiset
Kaupunginvaltuutettu
Eduskuntavaaliehdokas
Kerava