MIELIPITEET
Käytännön järkeä koulutukseen
Maamme koulutusjärjestelmässä on korjattavaa. Ongelmista viestii selkeimmin koulutettujen työttömyys sekä työllistyminen tutkintoa vastaamattomiin tehtäviin. Peruskoulun jälkeisen opetuksen tärkein tavoite tulee olla työelämään ja sen edellytyksiin valmentaminen. Tarvitaan teoreettisten alojen huippuja, mutta myös käden taitojen osaajia - kaikkia tulee arvostaa yhtäläisesti.

Hyvinvointiyhteiskunnassa jokainen voi yrittää parhaansa samoista lähtökuopista. Tämä edellyttää ensimmäisenä ilmaisen koulutuksen sekä opiskelijan riittävän toimeentulon turvaamista. Mahdollisuus keskittyä opintoihin kokopäivätoimisesti on keskeistä nykyistä nopeamman valmistumisen kannalta. Opintoraha on jo pitkään roikkunut elinkustannusten perässä; se tulisikin sitoa indeksiin.

Korkeakoulujen opiskelijavalintojen eriarvoistumisen kasvu on huolestuttavaa. Erityinen epäkohta ovat monille liian kalliit valmennuskurssit, joiden kysyntää pönkittää vanhanaikainen pääsykoejärjestelmä. Niinpä erityisesti teoriapainotteisilla aloilla ylioppilastodistuksen arvosanojen sekä yleistä lahjakkuutta mittaavien kokeiden merkitystä valinnoissa tulee painottaa.

Työnantajajärjestöt ovat oikeassa syyttäessään koulutusjärjestelmäämme tehottomaksi. Yhtenä oppilaitosten tuloksellisuuden mittarina tulisikin käyttää valmistuneiden opiskelijoiden työllistymistä koulutustaan vastaavaan työhön. Näin turvataan vastine sekä yhteiskunnan koulutukseen käyttämälle rahalle että opiskelijan antamalle panokselle.

Yhteiskuntavastuun on kuitenkin toimittava myös toiseen suuntaan. Yritykset eivät voi nykyiseen tapaan odottaa valmista, vaan niiden on osallistuttava työvoiman kouluttamiseen. Keinoja on olemassa - oppisopimuksen tyyppisiä järjestelyjä voidaan edelleen kehittää. Yritystuet on ohjattava Suomessa kouluttaville ja työllistäville yrityksille. Sen lisäksi tuen edellytykseksi tulee asettaa panostus henkilöstön työssä jaksamiseen.


Jani Mäkelä
eduskuntavaaliehdokas,
Lappeenranta

Julkaistu 26.02.2011 klo 07:02