Suomen kuntasektori ei tulevaisuudessa selviä ilman sopeuttamista. Näin on siitä huolimatta, että talouskasvu jyllää. Teollisuuden vientimyllyt käyvät kohtalaisen kovilla kierroksilla, mikä taas lupaa hieman helpotusta työllisyydelle ja verotulot tätä kautta pääsevät nousemaan. Tämä ei valitettavasti yksistään riitä, sillä julkinen talous kyntää syvällä Suomessa.

Kuntien talouden tilanteeseen vaikuttaa jo pitkään jatkunut velkaantuminen ja menojen kasvu, kuntien alimitoitettu poistokäytäntö sekä väestömäärän ikääntymisestä tulevina vuosina koituvat lisälaskut. Menot eivät saisi kasvaa enempää kuin realistisesti 0,5 % vuodessa ja tämä luku on kova ja vaatii toteutuakseen saumatonta yhteistyötä joka sektorilla. Tulevaisuudessa suuren menoerän vie väestön ikääntyminen ja sen mukana tuomat sairaudet.

Pitkäaikaiset potilaat, joita makuutetaan sängyssä pitkiä aikoja, jopa kuukausia, heidän lihaskatonsa heikkenee, vaikka keuhkot ja sydän olisivat hyvässä kunnossa. Lähes ympärivuorokautinen makuuttaminen sängyssä saa aikaan lihaskadon, jota sitten kerran viikossa annettu 20 minuutin kuntoutuksella yritetään sitä kompensoida ja näin ollen lihaskato tekee lyhytaikaisesta potilaastakin pitkäaikaisen potilaan. Pitkäaikainen potilas tulee todella kalliiksi kunnalle ja sitä kautta myös veronmaksajille.

Terveyskeskuksissa tulisi ensin lopettaa ne hoitomuodot, jotka huonontavat potilaan kuntoa eli pitkäaikainen vuodeosastohoito. Ruotsissa on tämän tyyppinen hoito purettu 1990-luvun puolessavälissä, tilalle tuli erilaisia palvelukoteja, joissa vanhus itse aktiivisesti osallistuu omaan hoitoonsa. Tällä menetelmällä hoitojaksot ovat lyhentyneet huomattavasti. Uusia hoitomuotoja ei tarvitse keksiä ja innovaatioita ei tarvita, kunhan vain seuraamme vanhushuollossa meitä kehittyneenpien maiden esimerkkiä.


Armi Kärki
Pirkkala