Suomenkieliset eivät voi olla omassa maassaan toisen luokan kansalaisia. Me perussuomalaiset ajamme niin suomenkielisen enemmistön kuin suhteellisesti koko ajan vähenevän ruotsinkielisen vähemmistön palvelujen säilyttämistä niin päivähoidossa, opetustoimessa kuin vanhusten hoidossa. Sitä emme voi hyväksyä, että rakennetaan lisää erityisiä ruotsinkielisiä palveluja, jos niihin ei ole tarvetta. Pidämme välttämättömänä, että suomenkielisten koululaisten opetukseen suunnataan edes lähelle saman verran varoja kuin ruotsinkielinen oppilas saa. Nyt ei näin ole. Emme kuitenkaan halveksi tai halvenna ruotsin kieltä tai sitä puhuvia kansalaisiamme.

RKP:läisten toitottama suomenkielisten suurempi tilastollinen osuus henkirikoksissa, alkoholismissa, avioeroissa, huostaanotoissa ja ns. syrjäytymisessä henkii rasismia. Onko ruotsinkielisten piirissä pohdittu, josko yhteiskuntamme teistä johtuva rakenteellinen ongelma voisi olla syynä suomenkielisten syrjäytymiseen?

Ruotsinkielisillä on esim. kiintiöpaikat korkeakouluihin, jolloin sadoittain suomenkielisiä jää vuosittain vaille opiskelupaikkaa, vaikka näillä on paremmat todistukset ja pisteet. Kaikkinaisessa opetustoimessa ruotsinkieliset saavat suuremmat määrärahat, paremmat materiaalit ja pienemmät opetusryhmät. Tämän on pakko vaikuttaa lopputulokseen. Onko järkeä, että ruotsinkielisestä ikäluokasta 51 % koulutetaan maistereiksi ja valitetaan, kun käytännön tehtäviin ei löydy ruotsinkielisiä?

Suomen kaksikielisyys on historiallinen jäänne ja poliittisen korruption tuote, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia ja on jatkossa globalisoituvassa yhteiskunnassa kansakunnan yhtenäisyyttä heikentävä rasite. Ns. toisen kotimaisen kielen opiskeluun on yhä vähemmän perustetta, kun kansan suuri enemmistö ei koe sitä omakseen. Ruotsinkieliset ovat pyrkineet historiaa muuntelemalla perustelemaan suomenkielisille tarvetta opiskella ruotsin kieltä.

Ruotsinkieliset ovat tulleet Suomeen valloittajina –pirullisesti uskonnon varjolla. Ruotsin vallan alku esitetään portaittaisena ja sitä siirretään varhemmin tapahtuneeksi. Tämän toteaa mm. Ruotsin johtaviin tutkijoihin kuuluva Jörgen  Weibull Ruotsin historiassa (1993), jonka mukaan "Suomen todellinen valloitus ja Suomen ruotsinkielisen asutuksen synty pantiin todellisuudessa alulle Birjer-jaarlin valtakaudella" eli jossain 1200-luvun loppupuolella. Suomi oli olemassa ennen Ruotsin valtaa ja selvisi hengissä myös Venäjän valtaan asti, vaikkakin niukasti.

On syytä miettiä, mistä johtuu ruotsinkielisten "ylähuoneen" kaltainen asema? Aatelisto, porvaristo ja sivistyslaitos oli vuosisatoja ruotsinkielinen, koska suomenkielistä ei saanut olla.

Autonomian aikanakin v. 1809 alkaen ruotsinkieliset jarruttivat kaikin keinoin suomenkielen nousua sille kuuluvaa asemaan, vaikka suomi on ollut lähes koko väestön kieli koko ajan. Vapaussodassa suomenkielinen työväestö ajautui vihollisuuksiin suomenkielisiä ja heitä johtaneita ruotsinkielisiä valkoisia vastaan. Sodan lopulla ruotsinkielisillä alueilla esiintyi puhtaita etnisiä puhdistuksia, jotka kohdistuivat suomea puhuviin. Tällä ruotsinkielisten sillat työväkeen oli katkaistu.

Hämärä kaksikielisyysaate on saanut Suomessa "valtionuskonnon" aseman. Suomenruotsalaisuus on jotain, jolla on korkeampi profiili ja kansallisuusstatus. Kansanedustaja saattaa selitellä, että kieliasiat on lakisääteisesti määrätty, eikä ymmärrä, että hän on itse säätänyt lait. Kansanedustaja voi ne lait halutessaan yhtä hyvin muuttaakin.

Ruotsinkieliset vetoavat onnettomaan kielilakiin (423/2003), joka tuli voimaan 1.1.2004. Pari tämän lain pykälää on kohtuutonta, joista seuraa kuumeneva "kieliriita", kunhan suomenkieliset asiaan tarttuvat. Selvitys kielilain kustannuksista piti tehdä vuonna 2004, mutta RKP ei halunnut sitä.

Lähes kaikki ns. ruotsinkieliset ymmärtävät ja puhuvat sujuvasti suomea, mutta kannattaa rekisteröityä ruotsinkieliseksi, kun sillä saa etuja. Suomenkielistä hirvittää, kun nyt RKP:n ohjauksessa haalitaan maahanmuuttajia, joille opetetaan valtion kustannuksella ruotsin kielen alkeet. Samaan aikaan sadat tuhannet suomenkieliset opettelevat pakolla ruotsia keskenään. Tuskin kukaan oppii turhana pitämäänsä ruotsin kieltä nimeksikään. Tämä on hurvatonta voimavarojen haaskausta. Virallinen valtio esittäytyy kaksikielisenä, mutta kansa ei sitä ole. Onko kyseessä ihmisoikeusrikos, kun kansa pakotetaan opettelemaan ruotsin kieltä vasten tahtoaan? Ohjataanko tätä politiikkaa maan rajojen ulkopuolelta?


Pekka M. Sinisalo
Kirkkonummen Perussuomalaisten pj.