MIELIPITEET
Veteraanit unohtuivat - taas
Vaalien kuumimmat keskustelut on käyty jätevesistä ja globaaleista talousseikkailuista; kiisteltiin, kuinka paljon suomalaiset joutuvat maksamaan taloutensa romuttaneitten EU-maitten veloista ja niitä hulvattomasti rahoittaneitten pankkien luottotappioista.
Tuiki merkittäviä asioita toki, mutta niitten rinnalla on oma kunniavelkamme itsenäisyytemme turvanneille veteraaneille jäänyt taas unohduksiin.

Seuraavan hallituksen on tunnustettava, että nyt on viimeinen mahdollisuus lunastaa tuo velka ja taata heille - keitä enää on jäljellä - kunniallinen vanhuus ja hoito. Sen me olemme heille velkaa.

Riittävää, eikä kovin tasa-arvoistakaan ole, että osa seurakunnista on jo luvannut ilmaisen hautapaikan omista varoistaan. Valtion on kannettava vastuunsa.

Sankarihaudoista ei olisi kunniakasta vaatia maksua, mutta vähintään yhtä suuria sankareita ovat ne viimeisenkin hyökkäyksen torjuneet ja siitä hengissä selvinneet. He olivat se viimeinen lukko, jolla Suomen itsenäisyys lopulta turvattiin.

Sankarille kuuluu sankarihautajaiset

Jos mahdollista, vielä unohdetummiksi ovat jääneet heidän puolisonsa. Miesten puolustaessa henkensä kaupalla maatamme heidän puolisonsa pitivät maata pystyssä ruokkimalla ja vaatettamalla niin taistelijat kuin koko kotirintamankin. Valmistivat siinä sivussa ammuksetkin, joilla vihollinen torjuttiin. Ja sodan päätyttyä hoitivat rintamalla ruhjoutuneet miehensäkin. Pyyteettömästi ja ilman palkkaa.

Nyt he ovat itse minimaaliseksi jääneen eläkkeensä varassa venyttämässä senttejä ja maksamassa kiinteistö- ja energiaveroja sekä maksuvaraansa rankasti rokottavia arvonlisäveroja.

Veteraanien rivien harveneminen antaa mahdollisuuden kohdistaa resursseja kunniallisen vanhuuden turvaamiseen myös kotirintaman sankareille. Ei heidänkään antamaansa panosta voi eikä saa aliarvioida.


Jorma Uski
kaupunginvaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas

Julkaistu 11.04.2011 klo 07:57