Tätä jatkamalla useita kertoja saadaan sakoaineista vapaa neste. Tuntuu aika selvälle tämä fysikaalisen kemian toimenpide.

Onko se yhtään tuttava käytännössä? Ainakin perinteinen kolmivaiheinen jätevesien saostus on omakotiasujalle tuttu. Nyt tilalle on tullut biologien käsittely, joka on saanut vaihtelevan vastaanoton.

Entäs jokivesien mallinnus? Voisiko dekantointia ajatella tapahtuvan altaiden vaikutuksesta? On varmaa, että allastusten vaikutusta käsittelevät mallit eivät ole tarpeeksi hyvin huomioineet kiintoaineksen kerrostumista altaiden pohjille.

Kuka tahansa voi tehdä asiasta kokeen. Otetaan multaa astiaan, jossa on orgaanista ainesta ja hienoja mineraalisia fraktioita hiekasta saveen. Kaadetaan vettä päälle ja sekoitetaan. Annetaan laskeutua. Tunnin kuluttua kaadetaan päällä oleva kirkastunut neste toiseen astiaan. Tätä jatketaan niin monta kertaa, kun on Kemijoessa altaita. Kemijärvi vastaa saostusastiana peräti ammetta.

Lopputulema on sekä kokeesta että Kemijoesta täysin selvä. Viimeisessä astiassa on puhdas neste kuten myös Kemijoen Perämereen laskevassa vedessä. Tarkoitan tällä sitä, että väite Lokan, Porttipahdan ja mahdollisen Kemihaaran monitoimialtaan pilaavasta vaikutuksesta veden laatuun Kemijoen suulla on harhainen. Sinne satojenkilometrien päästä tuleva ainesmäärä niin pieni, että sitä ei voi todeta.

Kokeen toki voi tehdä panemalla ylävesiin sellaista ainetta, joka vastaa ominaispainoltaan luonnon aineita ja mittaamalla sen pitoisuudet jokisuulla. Mielestäni sitä ei tarvita, koska tilanne on muutenkin selvä. Kemijoen altailla ei ole vaikutusta Perämeren veden laatuun, vaikka ruotsalaiset niin uskovat.


Eelis Pulkkinen
FL, geokemisti