Kun Euroopan lehdet ovat näkyvästi kirjoitelleet Suomen Portugal-linjasta, on näköjään metsä jäänyt näkemättä puilta. Eli kysymys ei ole vain siitä, liittyykö Suomi mukaan Portugalin avustukseen EMU:n puitteissa, vaan siitä, tarvitaanko ylikansallista EU´ta nykymuodossaan ollenkaan. EU:n soisi käyvän niin kuin Neuvostoliiton 20 vuotta sitten.

Mutta mitä sitten tilalle? Suomella on Pohjoismaiden Neuvoston jäsenenä kunniakkaat perinteet jo yli 50 vuoden ajalta. Tätä vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuvaa toimintaa tulisi mielestäni laajentaa. Siihen tulisi liittää yhteinen valuutta (kruunu?), yhteinen talouspolitiikka ja yhteinen kulttuuripolitiikka. Tällöin Paasikiven sotien jälkeen tähdentämää ruotsin kielen merkitystä Suomessa ei saisi unohtaa, vaikka mitään ”pakkoruotsia” tuskin kaivataan.

Mielestäni uusien perussuomalaisten kansanedustajien tulisi aktiivisesti pyrkiä mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön eri Pohjoismaisen yhteistyön orgaaneihin. Meidän tulisi ajaa yhdessä aktiivista Pohjola-politiikkaa, joka ajan mittaan johtaa esittämääni Pohjolan liittoon, kuitenkin siten että kansallisvaltiot säilyvät itsenäisinä.

Suomi ei kuulu Venäjään tai sen johtamaan valtioliittoon. Suomi ei liioin kuulu Keski-Eurooppaan tai Saksan-Ranskan johtamaan valtioliittoon. Suomi on osa Pohjoismaita. Meidän tulee tehdä voitavamme vapaaehtoisen Pohjoismaiden Liiton edistämiseksi.


Ralph Jaari
valtiotieteen maisteri
Helsinki

Kirjoittaja on ”Kriittisten eurooppalaisten” puheenjohtaja