Olen miettinyt muutamia ihan tavallisia ongelmia, joiden kanssa painitaan nykyisin yhteiskunnassamme, olemmeko itse ne sittenkin aiheuttaneet?

Aiemmin ihmiset tekivät työtä. Alettiin kehittämään eri työaloja lisäämällä teknologiaa. Keksittiin koneita, joilla tehdään työ helpommaksi. Koneiden tultua työtehtävän kuvat muuttuivat niin, ettei useita työntekijöitä enää tarvittu. Koneenkäyttäjälle jäi työ ja muut jäivät työttömäksi. Kehitys aiheutti siis työttömyyttä, toisaalta se toi helpotusta työmaalle.

Monesti olen saanut kuulla miten nykynuoriso ei opi enää tavallisia kotiasioita, vaan uusavuttomuutta esiintyy esim. ruuanlaiton ja leivonnan suhteen. Ei ihme, sillä kaupat ovat pullollaan kaikenlaista valmista mikrossa lämmitettäväksi. Löytyypä hyllystä valmiit salaatit ja letutkin. Ei ole tarvetta opetella näitä ruoanlaittotaitoja, kun kaupasta löytyy valmista.

Jätteiden hävittämisestä sekä kierrätyksestä jaksetaan puhua. Mikäli todellisuudessa haluttaisiin jätteiden määrää vähentää, sen tulee lähteä jo kaupasta. Ennen lihat ostettiin lihatiskistä. Samaan paperiin lätkäistiin se määrä lihaa kuin asiakas halusi. Aina sai tarvitsemansa määrän, ei jäänyt ylimääräistä ruokaa eikä tule useita pakkauksia mikäli tarvitsee enemmän kuin keskivertopakkauksessa lihaa on. Itsepalvelu ja tuotteen säilyvyys on otettu kehityksessä huomioon ja aiheutettu näin jäteongelma.

Itsepalveluun mentäessä monella eri alalla olemme kehittäneet yhteiskunnastamme eristyneemmän. Ihmiset eivät tapaa enää toisiaan niin useasti ja pakostakin tulevat sosiaaliset tilanteet jäävät pois. On hyvä, että asiat voidaan hoitaa näin jouhevasti vaikka kotoa, mutta ollaanko mietitty miten paljon se aiheuttaa yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Tietokoneet ovat vähentäneet ihmisten kyläilyä toisten luona.

Kehittämisen tulee mielestäni lähteä aina ongelmasta. Mikäli nähdään ettei joku asia oikein toimi. Turha kehittäminen vain kehittämisen ilosta pitää unohtaa, koska monesti voidaan mennä asiassa taaksepäin. Nykyisin päiväkodissa, koulussa ja työpaikoilla käydään kehityskeskusteluja. Itsekin vasta yhdessä sellaisessa istuneena ihmettelin miksi etsiä ongelmaa jota voisi kehittää, jos sitä ei ole nähtävissä. Pohdimme varmaan puoli tuntia mitä voisi kehittää tullen tulokseen, että osaltamme on kaikki hyvin. Kyllä elämä huolen pitää, että löytyy ne kehittämisen kohteet.


Pirita Nenonen
Rovaniemi