Politiikkaa sanotaan kokonaisnäkemykseen ja johonkin aatteeseen pohjautuvaksi toiminnaksi. Tätä jukertaessani pari koulijaa ja kolme peesaajaa, vaan ei vähäisempää, pohtivat kokonaisnäkemyksiään ja etsivät aatteitaan koalitiota varten, jonka perustuslain perusteella tulisi hallita ja vallita koko väestöä – minuakin?
Hallintaan hamuavat puhuvat ja pyrkivätkin edustustomme eli eduskunnan enemmistöön ja 112 edustajaa on 56 prosentin peitto. Jos kaikki kansalaiset otetaan huomioon eli tyhjää äänestäneetkin, tuo peitto on vain 39 prosenttia. Vallitsemista lisää toki se, ettei tiedotuksessamme eli YLE:ssä ja ns. Helsinki-mediassa epäiltävästi ole yhtään Perussuomalaisia äänestänyttä, mikä
on kuultanut läpi kaiken poliittisen ohjelmoinnin, jopa paneeli- ja vaalikonekysymysten.
Tosiasia lieneekin, että vallan kahvaan takertuneet edustavatkin omiaan ja ja hyvinvointiin auttamiaan ahneimpia ja niitä noin kymmentä prosenttia periaatteellista, jotka jäseninä maksavatkin siitä. Periaatteettomia ovat ne, jotka tekemästään laista piittaamatta paisuttivat vaalikassaansa edellisissä vaaleissa esittäen sitä esim. maan tavaksi. Heidät paljolti kuitenkin jo ”luonto” karsi.
Kovin paljon käytettiin vastuullista-sanaa politiikasta, joka on jossakin muussa mukana kuin siinä Ehrensvärdin perinnössä ’seisoa omalla pohjalla luottamatta vieraan apuun’. Vastuullista olisi esim. lukea meille epävarmoille, mitä nuo Maastrichtin ja Lissabonin sopimukset hallinnoivat kunnistamme ja rahan käytöstämme? Maamme rakentajat ennen EU-sitoumuksia rakensivat teitä, kaivoja ja kouluja myös kehitysmaissa. Ja mitä vastuullisuutta on EU-maiden tuennassa? Olla mukana isompien valtaa laajentamassa kahden prosentin osuudella vain?
Eduskunta on suojautunut vale-sanaa vastaan. Sallineeko sananvapaus kansalaisen sanoa, että vastuullisuus on valetta omasta väestä puhuttaessa, kun sen työn tuloksia viedään ulos pystymättä perustelemaan muuten kuin saada olla mukana myötäilemässä? Mikä on puolueiden kokonaisnäkemys ja –aate?
J. Ruokoja