Sotien aikana laadittiin sotilasvammalaki, jonka antamista palveluista suurin osa oli subjektiivisia, eli ne oli saatava oli kunnalla asiaan varattu rahaa tai ei. Näiden palveluiden saajien joukko on harventunut ja tekee sitä kaiken aikaa.

Nyt sitten vammaispalvelulakia täydennettiin siten, että 1.9.2009 tuli voimaan vaikeavammaisille subjektiivinen oikeus yhdeksän tunnin palveluihin kuukaudessa korvauksetta. Lakia laajennettiin vielä kuluvan vuoden alusta siten, että tämä subjektiivinen oikeus maksuttomiin palveluihin nousi 30 tuntiin kuukaudessa.

Oikeuden käyttäminen

Laki on kuitenkin tehty sellaiseksi, että se näyttää suorastaan vammaista hyysäävältä. Sitä ei kuitenkaan ole. Ensiksikin hänen täytyy pyytää palvelusuunnitelmaa, jonka teko on aloitettava seitsemän arkipäivän sisällä pyynnöstä. Valmis se on oltava kolmen kuukauden sisällä.

Mutta nyt alkavat vaikeudet. Vammaisen on itse kyettävä määrittelemään kaikki tarvitsemansa palvelut, ja annas olla jos et jotain silloin huomaa. Miten se käy dementikolta, vaikeasti liikuntavammaiselta, jonka puhekykykin on vammautumisen yhteydessä lähes kokonaan tulkitsemisen varassa. Ja valitse sitten vielä kolmesta suorittamisvaihtoehdosta sinulle paras.

1. Ryhdytkö työnantajaksi kaikkine työnantajavelvollisuuksineen ja -tietämisineen.
2 Otat vastaan ns. palveluseteleitä, mutta minkä niillä saa ja mistä.
3 Otat vastaan "mitä ylhäältä annetaan", eli sosiaalitoimi lähettää palvelun suorittajan.

Lisäksi on huomioitava, että palvelun suorittaja ei saa olla lähisukulainen. Kysyinkin kerran eräältä kaverilta, antaisiko hän kenen tahansa kouria jalkoväliään?

Mistä tietoa?

Laki edellyttää palveluantajan eli maksajan eli kunnan tiedottamaan asiasta vammaisille, mutta onko kukaan kuullut tätä tehtävän? Tiettävästi ainoastaan Kainuussa tiedotettiin jo puoli vuotta ennen lakimuutoksen voimaantuloa.

Herää kysymys viranomaisten lain noudattamisen huomiotta ottamisesta ja siis oikeastaan lain rikkomisesta. Ja kukaan ei heitä kovistele virkavelvollisuuden noudattamatta jättämisestä. Syy on se, että lain noudattamatta jättämisestä ei ole minkäänlaisia sanktioita, kuten kansanedustajien vaalirahalaissa. Kyseessä on siis vammaisten pettäminen.

Mistä apua?

Kunnilla on nykyään mahdollisuus valita vaalikausiksi vammaisneuvosto, jonka tulisi antaa lausuntoja ja esityksiä vammaisasiassa. Tämä on vapaaehtoista ja on yhdistetty usein vanhuspalveluneuvostoon. Tällä tavoin leimataan joko kaikki vanhukset vammaisiksi tai vammaiset valmiiksi vanhuksiksi. Näinhän ei ole.

Mutta tehtäköön vammaisneuvostoista lakisääteisiä niille osoitettuine lakisääteisine velvollisuuksineen. Annettakoon heille ohjeet ja myös taloudellinen mahdollisuus toimintaan siten, että "ulkoistetaan" tiedottaminen neuvostolle, koska hehän tietävät kohtalotovereidensa olot ja toiveet.

Tämän päivän tilanne

Radio YLE 1 otti kantaa aamulla 15.6 vammaispalveluihin ja erityisesti palvelusuunnitelmiin, jotka tietysti määrittelevät vammaisten määrän. Koko maassa oli tehty 1400 suunnitelmaa. Pohjois-Pohjanmaan aluehallintovirasto (ent. lääninhallitus) peräsi kuntayhtymä Selänteeltä palvelusuunnitelmia vuodelta 2010, niin sai vastauksen ettei ole ehditty.

Herää kysymys, onko vika laissa, sen toteuttajassa, valvojassa vai kaikissa edellisissä. Tätäkö on kaikki oikeusministeriön puuhastelu. Kaikilla elukoillakin on oikeutensa, mutta vammaisella ei edes ihmisoikeuksia Suomessa.


Rainer Kyyrönen
Pyhäsalmi