Monelle onkin tullut käsittämättömänä shokkina, että Perussuomalaiset eivät pelkästään aikoneet vaan myös toteuttivat tärkeimmän vaalilupauksensa. Me emme hyväksyneet tuki- ja vakautuspaketteja kriisissä olevan euron pelastamiseksi mistään hinnasta.

Vasemmistoliiton Arhinmäki uhosi ennen vaaleja, että ”Soinin takinkääntö on käytännössä varma asia”, vihreänä kateudesta ajatellessaan Soinia ministeriauton takapenkillä. Olisivathan ministerinpaikka ja sen myötä tuleva parempi palkka kelvanneet Arhinmäellekin. Kun hallituspaikka sittenkin tarjoutui, ei hän epäröinyt hetkeäkään. Vasemmistopomo teki sen, mistä oli ennenaikaisesti jo Timo Soinia moittinut: ”takinkääntö” vain muuttui Arhinmäen retoriikassa ”vastuunkantamiseksi”.

Mutta mitä tähän sanoo Vasemmistoliiton äänestäjä, jolle luvattiin, ettei rahan syytämistä pois Suomesta tulla hyväksymään? Mitä olen ihmisten kanssa jutellut, vastaus on: ei mitään. Hän painaa katseensa maahan, häveten puoluettaan.

Kaikki paitsi järjen käyttö on sallittua

Vihreille taas käy kaikki, sillä ainoa heille tärkeä asia tuntuu olevan sukupuoli- ja lukumääräneutraalin avioliiton salliminen. Vihreiden unelmamaailmassa kaikki paitsi järjen käyttö on sallittua. Tämä onkin hyvin linjassa kokoomuslaisen maailmankuvan kanssa, sävyttäähän molempien puolueiden ideologioita täsmälleen sama periaate: itsekäs individualismi. Vihreät ovat itse julistautuneet Perussuomalaisten vastavoimaksi – ruotsalaisten ohella – ja siinähän julistautuvat. Vihreiden kannatuslukujen laskusuhdanteesta voi päätellä ainakin sen, että suomalaisten enemmistö joko kannattaa tai ainakin pystyy elämään sen asian kanssa, että heidän puolisoidensa lukumäärä on rajoitettu yhteen kerrallaan.

Myös demarit pettivät äänestäjänsä, mutta se nyt tuskin tuli yllätyksenä kenellekään joten ei siitä sen enempää. Nouseehan aurinkokin joka aamu. Kristillisille ja ruotsalaisille varmasti kelpaa kaikki kunhan ministerinsalkku tulee. Vain Kokoomus on pitänyt johdonmukaisesti kiinni linjastaan – Suomen ajamisesta osaksi muodostettavaa Euroopan liittovaltiota.

Suomen kansa sai sen mitä se ei tilannut – kuudesta eripuraisesta puolueesta muodostetun zumbaavan hyytelöhallituksen, joka venyy ja paukkuu. Johtavien virkamiesten taholta uutta hallitusohjelmaa onkin jo kauhisteltu poikkeuksellisen kehnoksi.
Ennustan, että jos Suomi vielä neljän vuoden päästä on pystyssä, saattaa kansan protesti kuulua jo niin voimakkaana, että vanhojen puolueiden korvat halkeavat.


Mika Männistö