Molemminpuolisen syyttelyn sijasta muistutus kannattaa ottaa vakavasti, koska kodin ja koulun välisistä ristiriidoista kärsii aina eniten lapsi. Vaikka syitä löytyisikin, on hyödytöntä syytellä huonoja vanhempia, lapsen omat vanhemmat ovat aina hänelle parhaat vanhemmat. On myös hyödytöntä syytellä huonoja opettajia, opettajat tekevät parhaansa niillä resursseilla jotka heille on annettu. Pieni koululainen ihailee usein opettajaansa ja ottaa hänestä roolimallin vanhempien rinnalle.

Syyllisiä on turha hakea muualtakaan vaikka niitä varmasti löytyykin. Kaikissa tapauksissa lapsi tuntee syyllisyyttä ja häpeää. Kaikille tahoille parasta olisi löytää yhteisiä keinoja myönteiseen vuorovaikutukseen.

Sormella osoittelun sijasta meidän kaikkien vanhempien, opettajien ja lasten läheisten on otettava vastuu lasten tulevaisuudesta ja siedettävä toisiamme. Meidän on uskallettava toimia hankalissakin asioissa puolin ja toisin, ja otettava huomioon erilaiset näkökannat.

Sitä paremmalla syyllä, kun nykyinen taloustilanne ja perusopetuslain muutos luovat kunnille paineita ja tilanne kärjistyy resurssien puutteessa, on koulun ja vanhempien vedettävä entistä lujemmin yhtä köyttä. "Vanhaan hyvään aikaan" ei ole koulukulttuurissa paluuta, on luotava uusia keinoja ja siihen tarvitaan sekä kotia että koulua. Vastuu lapsen kasvatuksesta on kodilla, vastuu pedagogisesta kasvatuksesta on koululla. Näitä asioita sekoitetaan puolin ja toisin, ja miksei niin voitaisi tehdäkin. Kasvatuksen pitää vain tapahtua positiivisessa yhteisymmärryksessä.
 
Vanhempainyhdistys on yksi hyvä mahdollisuus vuorovaikutukseen, ja se on jokaisen vanhemman ja myös opettajien käytettävissä. Kun äiti tai isä lähtee mukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan, hän pääsee parhaiten lähelle koulun arkea ja sen ongelmia, sekä tutustuu muiden oppilaiden vanhempiin ja saa vertaistukea. Usein vanhempainyhdistys toimii koulun lisäksi yhteistyössä myös nuorisotoimen, seurakunnan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Näin monet lastemme elämään tavalla tai toisella kuuluvat aikuiset tuntevat toisensa ja oppivat ymmärtämään kokonaisuuden. Lisäksi aktiiviset vanhempainyhdistykset saavat kaupungilta taloudellista tukea, joka on omalle koululle aina ekstraa vaikkapa tarpeellisten kerhojen ja välineiden muodossa. Valitettavasti vain liian monet vanhempainyhdistykset kituuttavat aktiivisten vanhempien puutteessa ja arvokas työ jää muutamalle harvalle.

Nyt kun uusi lukuvuosi on taas alkanut ja vanhempainyhdistysten toiminta käynnistyy, ehdottaisinkin kaikille uusien ja vanhojen oppilaiden vanhemmille tutustumista lapsensa koulun vanhempainyhdistykseen. Jos sitä ei ole, perustakaa sellainen. Vaikka koulujemme hyvinvointi onkin yhteiskunnan vastuulla, emmekö voisi kantaa kortemme kekoon ja edes yrittää parantaa sitä? Kun koulu voi hyvin, myös sinun lapsesi on siellä hyvä olla.


Terhi Kiemunki,
Kämmenniemen koulun vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsen
Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin sihteeri